Monissa yhteyksissä taiteen edunvalvojat, taideorganisaatioiden johtajat ja myös ihan taiteilijat puolustavat ja legitimoivat taiteen rahoitusta tuomalla esiin, että taiteeseen sijoitettu euro tuo takaisin noin 5–7 euroa, riippuen toki vähän tuotantotavoista ja taiteen lajista – mutta että taiteella on arvoa hei!
Ihminen on laskenut arvon jopa sille työlle, jota pölyttäjähyönteiset tekevät pölyttäessään maapallon kasvit – reilu 200 miljardia euroa! Silti pölyttävien hyönteisten määrä on vähentynyt joidenkin laskelmien mukaan jopa 75%. Myös hoivatyön arvo on laskettu – maailmassa tehtävän hoivatyön kokonaisarvoksi on määritelty summa, joka ylittää käsityskyvyn. Ja miten hoivatyöhön suhtaudutaan? Jos tässä maailmassa jonkin tahon olisi mentävä lakkoon, olisi se hoivatyö ja sitä tekevät ihmiset (lue: naiset, yllätys yllätys)! Miten ihmeessä tässä nyt näin pääsi käymään? Vaikuttaa aika paskalta mittarilta tuo euro, kun ei se oikein kohtaa todellisuutta. On kai vain todettava, että edes euromääräiseksi mitallistettu arvo ei johdakaan siihen, asiasta pidettäisiin huolta, että sitä oikein arvokkaana vaalittaisiin!
Taiteen edunvalvonnan talouspuhetta perustellaan sanomalla, että ”rahasta puhuminen kuitenkin kannattaa, sillä mitä paremmin kulttuurin taloudellinen arvo pystytään osoittamaan, sitä parempi todennäköisyys, että kulttuurialan rahoitus olisi riittävällä tasolla.” Kun taide asetetaan talouden ekosysteemiin, yhdeksi haluttavaksi kulutushyödykkeeksi, se silloin on osaltaan tuottamassa kuluttajan halua, se kultivoi kuluttajaihmisen ihmiskuvaa. Tässä kuluttamisen käyttöyhteydessä taiteella on arvoa vain, jos sitä halutaan kuluttaa. Taiteella itsellään ei olekaan sitä kaunopuheissa sanottua itseisarvoa. Jos taide katoaisi, tulisi sen tilalle vain seuraava halun kohde, seuraava kulutushyödyke.
Entä jos teatteriesityksen lippuun käytetty raha olisikin käytetty johonkin muuhun? Entä jos jonkin toisen tuotteen hankkiminen tuottaisikin enemmän tuloja? Miksi taidetta muka pitäisi rahoittaa?
Niin: miksi pitäisi?
Kun kerta on selvää, että euromääräiseksi mitallistetut arvot eivät millään tavalla vastaa sitä merkitystä, joka on vaikka mainituilla pölyttäjä- ja hoivatöillä, niin miksi uskotella, että taiteen kohdalla tapahtuisi jokin ihmeellinen poikkeus?
Kysympä vaan.
0 kommenttia