Haastattelin vuonna 2004 yhtä esitystä varten ekofilosofi Leena Vilkkaa ihmiskeskeisyydestä. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin hänen sanansa tuntuvat vieläkin hurjemmilta – sillä onko mitään tapahtunut tänä aikana?
Leena Vilkka sanoi:”Ehkä ihminen on vain dinosaurus, joka tuhoutuu omaan mahdottomuutensa.”
Kysyin, että mikä voisi olla uusi kopernikaaninen vallankumous/käänne, hän sanoi:”Ihmisen pitäisi ymmärtää katsoa lähelle. Sillä ihminen itsessään on myös elatusastia miljoonille ja miljoonille bakteereille puhumattakaan siitä elilölajien kirjosta, joka ihmistä joka hetki ympäröi – sehän on kuin se avaruus tähtineen.”
Viisi vuotta sitten kirjoitin yhdessä Miko Kivisen kanssa KOLMAS MAAILMANSOTA-näytelmän, jossa kuvittelimme maailman, jossa homo sapiens oli nimenomaan Vilkan vihjaama dinosaurus, joka tuhoutui omaan mahdottomuutensa. Kirjoitimme näytelmän, jossa homo sapiens-ihmisiä oli enää kaksi jäljellä, viimeiset Aatami ja Eeva, joilta heidän omat lapsensa halusivat suojata koko muun maailman ja olivat tehneet sen tuhoamalla itse itsensä – ihmislasten on kuoltava, jotta muut voivat elää.
”Kolmas maailmansota on jo täällä”
(Kaksi ihmistä kuuntelee löytämäänsä C-kasettia. Painavat play-näppäintä)
SEX PISTOLS:
We’re the poison in your human machine.
We’re the future, your future.
No future for you,
no future for me.
No future,
no future for you.
LAPSI, JONKA NIMI OLI ILMEISESTI TERHI:
Isä ja äiti,
Äiti ja isä.
Minä olen tuntematon lapsi,
jolle te annoitte nimeni.
Jos te kuulette tämän,
olen siinä tapauksessa sitten kuollut.
Minä olen kuollut.
Minä kerron nyt teille,
että miten te vastasitte niihin kuvitteellisiin kysymyksiinne,
jotka te itse itsellenne asetitte,
mutta jotka eivät aiheuttaneet mitään muutosta toiminnassanne!
Te kuvittelitte tilanteen tulevaisuudessanne,
jolloin ekologinen kriisi on riistäytynyt käsistänne
ja jossa kohtaatte tulevien sukupolvien lapsia.
Te kuvittelitte näiden tulevien sukupolvien lasten kysyvän teiltä
”mitä teitte silloin kun maailma lämpeni?”
”mitä teitte silloin kun riistämienne maiden ihmiset eivät saaneet teiltä mitään armoa?”
”mitä teitte silloin kun lapsenne kaipasivat syliinne?”
”mitä TE teitte silloin kun jäätiköiden jäät mustuivat saasteistanne?”
”mitä TE teitte silloin jätitte kuuntelematta heitä,
jotka tunsivat maan,
jotka tunsivat luonnon,
jotka tunsivat koivun, kuusen ja katajan,
jotka tunsivat lohen ja veden,
jotka tunsivat suon, jään ja ikuisen roudan,
jotka tunsivat lumelle enemmän sanoja kuin millä te puhuitte toisillenne?”
”mitä TE teitte silloin kun jääkarhu kysyi kaikkien jäiden sulattua ”minne kaikki jäät ovat menneet?””
“minne kaikki jäät ovat menneet?”
MINNE KAIKKI JÄÄT OVAT MENNEET?
Minä vastaan näihin kaikkiin kysymyksiin.
Se vastaus on helppo:
Te teitte omista lapsistanne tuntemattomia.
Ja nyt lastenne on kuoltava.
SEN TE TEITTE.
Äiti ja isä, antakaa anteeksi.
Ihminen ei koskaan ole säästellyt luovuuttaan ja rakkauttaan julmuutta kohtaan. Ihmisen luovuus ei lopu, kun hän keksii keinoja tehdä pahaa toiselle. Sota on sotaa vasta kun veli tappaa veljen, sanotaan. Mutta vielä julmempaa on sota omia lapsia kohtaan. Vielä julmempi on ihminen, joka antaa lastensa kuolla. Sillä nyt meidän ihmislasten on kuoltava. Ilman teidän apuanne. Sen me teemme itse.
(Ihan pieni tauko)
Kummallista. Hetken minusta jo tuntui, että voisin antaa anteeksi ihmiskunnalle kaiken sen mitä he ovat tehneet luomakunnalle.
Mutta ei.
Sillä on muitakin lapsia kuin ihmislapsia.
Meidän ihmislasten on kuoltava, jotta kaikki muut lapset saavat elää.
(laulaa)
Päin kuolemaa, kammottavaa,
nousemme suojaksi lasten,
pois sota pois, niin että sois,
kirkkaana pinnalta maan…
(Räjähdys, joka tappaa kaikki Homo Sapiens-lapset)
0 kommenttia