Jalmari

Bring teatteri back to everydaylife!

Teatterinjohtaja Jussi Sorjanen (Teater Viirus) kirjoitti sosiaaliseen mediaan ja haastoi iltapäivälehdistöä seuraavin sanoin: ”MAKE THEATRE ILTAPÄIVÄLEHTI AGAIN Kulttuuri- ja taidejournalismin suurin ongelma on, että se rajautuu pelkästään päivälehtien kulttuuriosastoille, alan julkaisuihin ja muihin vastaaviin yhteyksiin. Tämä edesauttaa taiteen kuplautumista, elitisoitumista ja eriytymistä muusta todellisuudesta sekä julkisesta keskustelusta. Se heikentää sitä Lue lisää…

Jalmari, sitten

Hiukan teatteripolitiikkaa – taiteen puolesta!

Törmäsin vanhaan haastatteluuni (olin silloin vielä Vihtori Rämä), jonka vuonna 2016 Ylelle annoin. Ajattelin ensin, että laitan tälle podcast-nostolle avainsanaksi ”trauma”, sillä pari vuotta tämän jälkeen uuvuin ja menin rikki. Koin jääväni niin totaalisen yksin ja se yksinäisyys triggeröi silloin esiin syvimmät traumani näkymättömyydestä ja se oli sitten siinä – Lue lisää…

Jalmari, sitten

NÄYTTELIJÄÄ EI TARVITA!

Fredric Lalouxin mukaan (kirjassaan Reinventing Organizations) olemme siirtymässä uuteen tietoisuuden vaiheeseen, jonka hän nimeää evolutiiviseksi vaiheeksi. Tässä vaiheessa maailmaa ei enää nähdä muuttumattomana paikkana, vaan nykyihmisen toimintaympäristö on kompleksinen, nopeasti muuttuva ja ennakoimaton. Myös monet tieteenalat, kuten kognitiotiede, epigenetiikka, yhteiskuntatieteet ja ekologia osoittavat enenevässä määrin, että muutokset tapahtuvat moniriippuvaisissa suhteissa, Lue lisää…

Jalmari, sitten

Te toiset toiset

Yritän edelleen hahmottaa katoamisen kokemusta. Tai sitä miltä trauma ja siihen liittyvä ADHD tuntuu, miten se minulle ilmenee. Miten ilmenee pelon taakse katoaminen. Miten ilmenee tarkkaavaisuus ja sen poissaolo, tarkkavaisuus, joka ei suuntaudu, joka saattaa puuttua kokonaan. Jos ei olekaan kehittynyt kykyä hahmottaa tilanteita, hetkiä siten, että jokin kiinnittäisi huomion, Lue lisää…

Jalmari, sitten

Mihin minä katosin?

En olekaan kirjoittanut pitkään aikaan. Ollut mielessä kaikenlaista. Kaikenlaista mikä ei ole sanoittunut. Kaikenlaista sameaa, mutta hähmäistä. Mutta tätä. Mikään ei valmistanut minua tähän.Missään terapiakirjallisuudessa ei varoitettu tästä.Yksikään terapeutti ei puhunut tästä. On nimittäin niin, että ihminen on kompleksinen olento.Olemme monin eri tavoin kytkeytyneet maailmaan,todellisuuteen,ilmiöihin,Asioihin.Eikä riitä se,että kytkeydymme ulkopuoliseen,jos mitään Lue lisää…

Jalmari, sitten

Takaisin lähelle – etsiä paossa olevaa

(tämä teksti on lyhennelmä esipuheesta Taiteellinen ajattelu – työapajaan) Joskus kauan kauan sitten, eräs dominikaanimunkki Giordano Bruno otti ja riisui pois pappispukunsa. Hän ryhtyi filosofiksi jakaakseen tietonsa Euroopan kanssa. Hän sanoi, että Kopernikus oli oikeassa ja että maa tosiaan kiertää aurinkoa eikä päinvastoin. Ja kas kas, tapahtuikin ikävästi, tapahtuikin niin, Lue lisää…

Jalmari, sitten

Eräästä Miehestä

Hän asettuu kehoonsa,mieskehoonsa,hän asettuu siihen niin ihailtavan täydellisesti,mitään kysymättä,mitään sen suhteen ajattelematta.Hän asettuu siihen siksi,että se on hänelle valmiiksi annettu.Hän ei ole joutunut kysymään kehoonsa asettumisen ehtoja,hän on tullut kutsutuksi siihen jo syntymässään. En tarkkaan tiedä,että kirjoitanko tätä hänelle,joka tuhosi erään turvallisen tilan,jonne olin kutsuttunaja jota yritin itse myös osallisena Lue lisää…

Jalmari, sitten

Kysymys sosiaalisesta tilanteesta – Oslossa ilmaantunutta ajattelua

Miten osallistua yhteiseen tilanteeseen,jos en halua käyttää sitä valtaa,sitä miesvaltaa,joka syntymälahjana,tai -kirouksena,minulle on suotu,johon minä olen sisään kasvanut? Miten, jos muut asettavat minut mieheksi,jos muut asemoivat minut siksi olennoksi,jolla on valtaja joka pitkälti on määrittänyt sen kuka saa puhuaja kenellä on ääni? Ja mikä tärkeintä: kenen ääni tulee kuulluksi? Mutta Lue lisää…

Jalmari, sitten

Miten se on mikä on minä on? – Oslossa koettua

Minä liikuin tänään,oudoilla tavoilla,minä liikuin tavoilla,asetuin asentoihin ja suhteisiin,joissa en ole ollutja jotka kuitenkin olivat tuttuja kuin se soratie,jota lapsena kuljin kouluun,kuin sen huoneen tuoksu,johon nukahdin,tuttuja kuin ne julisteet lapsuuden kodin seinällä.Ja tuttuja kuin kuorsaavan isän ääni. Minä yhtäkkiä muistan muistojani,jotka luulin kadottaneeni.Minä liikuin tavoilla,jotka kutsuivat esiin aistitut asiat.Minussa on Lue lisää…

Jalmari, sitten