Opin lapsena 70- ja 80-luvulla, että on olemassa ihmisiä, joita on syytä pelätä. Opin, että on olemassa syitä sille, että miksi joku ihminen on vaarallinen ja miksi joiltain ihmisiltä on syytä suojautua. Kun Perttelin kovin jätkä käveli vastaan kaupan parkkiksella, niin tietenkin väistin häntä. Kun huutava känniläinen huitoo ilmaa edessään, niin ei ole syytä mennä häntä Lue lisää…
Jokaisena hetkenä katoan, olen paossa. Minusta tulee esiin sanoja, joita tilanne vaatii. Sanat tulevat suustani, mutta ne eivät ole minun sanojani. Minä en käytä niitä sanoja. Ne ovat reaktioita, opittuja maneereja, joita kehoni on aikojen saatossa havainnut käytettävän erilaisissa tilanteissa. Minä en tunnista edes tilanteita. Se on aina joku muu minussa, joka tunnistuksen tekee. Minä en Lue lisää…
Teatterinjohtaja Jussi Sorjanen (Teater Viirus) kirjoitti sosiaaliseen mediaan ja haastoi iltapäivälehdistöä seuraavin sanoin: ”MAKE THEATRE ILTAPÄIVÄLEHTI AGAIN Kulttuuri- ja taidejournalismin suurin ongelma on, että se rajautuu pelkästään päivälehtien kulttuuriosastoille, alan julkaisuihin ja muihin vastaaviin yhteyksiin. Tämä edesauttaa taiteen kuplautumista, elitisoitumista ja eriytymistä muusta todellisuudesta sekä julkisesta keskustelusta. Se heikentää sitä potentiaalia, joka taiteella ja kulttuurilla osana Lue lisää…
Törmäsin vanhaan haastatteluuni (olin silloin vielä Vihtori Rämä), jonka vuonna 2016 Ylelle annoin. Ajattelin ensin, että laitan tälle podcast-nostolle avainsanaksi ”trauma”, sillä pari vuotta tämän jälkeen uuvuin ja menin rikki. Koin jääväni niin totaalisen yksin ja se yksinäisyys triggeröi silloin esiin syvimmät traumani näkymättömyydestä ja se oli sitten siinä – hajoamista hajoamisen perään. Ja nyt alan Lue lisää…
Miten selvitä maailmasta, joka ei tunnista rajojasi? Ymmärrän hyvin sen, että muiden on niitä vaikea tunnistaa, jos en osaa niitä itse tuoda esille. Minulla on rajani, mutta vain minä itse ne tiedän – ja onko niitä edes? Ja koska en osaa sanoittaa/ilmituoda rajojani, minä jään yksin. Jään yksin, koska jokainen sosiaalinen tilanne on potentiaalisesti sellainen, jossa Lue lisää…
Fredric Lalouxin mukaan (kirjassaan Reinventing Organizations) olemme siirtymässä uuteen tietoisuuden vaiheeseen, jonka hän nimeää evolutiiviseksi vaiheeksi. Tässä vaiheessa maailmaa ei enää nähdä muuttumattomana paikkana, vaan nykyihmisen toimintaympäristö on kompleksinen, nopeasti muuttuva ja ennakoimaton. Myös monet tieteenalat, kuten kognitiotiede, epigenetiikka, yhteiskuntatieteet ja ekologia osoittavat enenevässä määrin, että muutokset tapahtuvat moniriippuvaisissa suhteissa, eivät mekanistisen maailmankuvan asetelmissa (kirjasta Sivistys Lue lisää…
Yritän edelleen hahmottaa katoamisen kokemusta. Tai sitä miltä trauma ja siihen liittyvä ADHD tuntuu, miten se minulle ilmenee. Miten ilmenee pelon taakse katoaminen. Miten ilmenee tarkkaavaisuus ja sen poissaolo, tarkkavaisuus, joka ei suuntaudu, joka saattaa puuttua kokonaan. Jos ei olekaan kehittynyt kykyä hahmottaa tilanteita, hetkiä siten, että jokin kiinnittäisi huomion, että olisi se mihin tarkkavaisuus voisi Lue lisää…
En olekaan kirjoittanut pitkään aikaan. Ollut mielessä kaikenlaista. Kaikenlaista mikä ei ole sanoittunut. Kaikenlaista sameaa, mutta hähmäistä. Mutta tätä. Mikään ei valmistanut minua tähän.Missään terapiakirjallisuudessa ei varoitettu tästä.Yksikään terapeutti ei puhunut tästä. On nimittäin niin, että ihminen on kompleksinen olento.Olemme monin eri tavoin kytkeytyneet maailmaan,todellisuuteen,ilmiöihin,Asioihin.Eikä riitä se,että kytkeydymme ulkopuoliseen,jos mitään ulkopuolta nyt edes on.Me muodostumme vuorovaikutuksessa Lue lisää…
(tämä teksti on lyhennelmä esipuheesta Taiteellinen ajattelu – työapajaan) Joskus kauan kauan sitten, eräs dominikaanimunkki Giordano Bruno otti ja riisui pois pappispukunsa. Hän ryhtyi filosofiksi jakaakseen tietonsa Euroopan kanssa. Hän sanoi, että Kopernikus oli oikeassa ja että maa tosiaan kiertää aurinkoa eikä päinvastoin. Ja kas kas, tapahtuikin ikävästi, tapahtuikin niin, että rovio rakennettiin ja tuli siihen Lue lisää…
Hän asettuu kehoonsa,mieskehoonsa,hän asettuu siihen niin ihailtavan täydellisesti,mitään kysymättä,mitään sen suhteen ajattelematta.Hän asettuu siihen siksi,että se on hänelle valmiiksi annettu.Hän ei ole joutunut kysymään kehoonsa asettumisen ehtoja,hän on tullut kutsutuksi siihen jo syntymässään. En tarkkaan tiedä,että kirjoitanko tätä hänelle,joka tuhosi erään turvallisen tilan,jonne olin kutsuttunaja jota yritin itse myös osallisena luoda.En tiedä kirjoitanko tätä nyt sille Lue lisää…