Blogi

MUUTOSUUPUMUS – alanvaihdosta ja toisin tekemisestä

Miten selvitä välitilasta, joka syntyy tilanteessa, jossa itselle on selvää, ettei paluuta vanhaan ole, mutta uusi ilmaantuu eteen vain epämääräisenä ja sameana mahdollisen maisemana hiljaisin vihjein ja lupauksin? Vuonna 2018 törmäsin siihen seinään, jonka yli 20 vuoden ajan jatkunut työhulluus rakensi eteeni. Törmäys oli sen verran luja, että kaikki se mihin olin uskonut, mitä olin oppinut ja ymmärtänyt, kaikki mitä osasin, näyttäytyikin vain traagisina virheinä, erilaisten erheiden jatkumona. Tunnistamisen hetkenä ymmärsin sen, että jos aion elää vielä edes muutaman hetken, niin minun on muutettava tarinani suuntaa. Siihen asti kauttani kirjoittunut tarinani olikin ollut traumojen ohjaama ja niiden saattelemana elin todeksi kertomusta, jolla ei tulisi olemaan Lue lisää…

Jalmari, sitten

MINÄ HALUAN KAIKKI UTOPIAT – MYÖS SINUN

Meille luvattiin utopia. Meille luvattiin teknologian kehittyminen ja automatisaatio. Meille luvattiin enemmän aikaa perheelle, ystäville, meille luvattiin aikaa joutilaisuudelle, taiteelle ja meille luvattiin aikaa rakkaudelle. Meille luvattiin toisemme, meille luvattiin täyteläinen kanssaoleminen. Mutta miten kävi? Materiaalisen vaurauden ihannointi onkin vienyt valtaosan ihmisistä eroon tuosta utopiasta – utopia, jonne emme koskaan saapuneet. Olemme niin kaukana utopiasta, että olemme kokonaan unohtaneet utopian idean ja sen vitaalisen ja vimmaisen voiman, joka syntyy leikistä, haaveilusta ja yhteisen maailman luomisesta. Pakkomielteinen tehokkuuden, tuottavuuden ja kilpailukyvyn jatkuva parantaminen sitoo valtavan määrän lahjakkuutta ja potentiaalia. Superlahjakkaiden ja -kykyisten ihmisten aivopotentiaalia käytetään etsimään miten saada prosentti pois puhelimen painosta, miten saada kaksi milliä Lue lisää…

Jalmari, sitten

UUSI KOPERNIKAANINEN VALLANKUMOUS.NYT.

Haastattelin vuonna 2004 yhtä esitystä varten ekofilosofi Leena Vilkkaa ihmiskeskeisyydestä. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin hänen sanansa tuntuvat vieläkin hurjemmilta – sillä onko mitään tapahtunut tänä aikana? Leena Vilkka sanoi:”Ehkä ihminen on vain dinosaurus, joka tuhoutuu omaan mahdottomuutensa.” Kysyin, että mikä voisi olla uusi kopernikaaninen vallankumous/käänne, hän sanoi:”Ihmisen pitäisi ymmärtää katsoa lähelle. Sillä ihminen itsessään on myös elatusastia miljoonille ja miljoonille bakteereille puhumattakaan siitä elilölajien kirjosta, joka ihmistä joka hetki ympäröi – sehän on kuin se avaruus tähtineen.” Viisi vuotta sitten kirjoitin yhdessä Miko Kivisen kanssa KOLMAS MAAILMANSOTA-näytelmän, jossa kuvittelimme maailman, jossa homo sapiens oli nimenomaan Vilkan vihjaama dinosaurus, joka tuhoutui omaan mahdottomuutensa. Kirjoitimme näytelmän, jossa homo sapiens-ihmisiä oli Lue lisää…

Jalmari, sitten

Taiteen arvopuheen ohuudesta

Monissa yhteyksissä taiteen edunvalvojat, taideorganisaatioiden johtajat ja myös ihan taiteilijat puolustavat ja legitimoivat taiteen rahoitusta tuomalla esiin, että taiteeseen sijoitettu euro tuo takaisin noin 5–7 euroa, riippuen toki vähän tuotantotavoista ja taiteen lajista – mutta että taiteella on arvoa hei! Ihminen on laskenut arvon jopa sille työlle, jota pölyttäjähyönteiset tekevät pölyttäessään maapallon kasvit – reilu 200 miljardia euroa! Silti pölyttävien hyönteisten määrä on vähentynyt joidenkin laskelmien mukaan jopa 75%. Myös hoivatyön arvo on laskettu – maailmassa tehtävän hoivatyön kokonaisarvoksi on määritelty summa, joka ylittää käsityskyvyn. Ja miten hoivatyöhön suhtaudutaan? Jos tässä maailmassa jonkin tahon olisi mentävä lakkoon, olisi se hoivatyö ja sitä tekevät ihmiset (lue: Lue lisää…

Jalmari, sitten

Työn intohimosta

Tapaus ”esittävä taide” ja intohimoharha. Millainen olisikaan intohimoa pursuava työpaikka, jossa olisi lupa tehdä parhaansa ja jossa työpaikan kyvykkyysympäristö loisi tilaa kokonaisvaltaiselle työn tekemiselle? Intohimoinen työpaikka. Mikä se semmoinen on? Moni on varmaankin kuullut, että taiteen tekemiseen liitetään ajatus intohimosta, sellaisesta vahvasta ja oikein kiilusilmäisestä, likimain maanisesta intohimosta? Esittävän taiteen organisaatiot kuulemma täyttyvät jokapäiväisestä intohimosta ja talojen seinät vain natisevat sen hurjuudesta… Vai natisevatko ne sittenkin ihan jostain muusta? Entä jos taideorganisaatioissa ja yhteisöissä sekoitetaankin toisiinsa ”kuuliaisuus” ja ”intohimo”? Entä jos tekijöitä ohjaakin intohimo, mutta organisaatioita omahyväisyys? Mitä käy intohimolle olosuhteessa, jossa organisaatio ei koe tarpeelliseksi kehittyä, koska se voi jatkuvasti olettaa, että työntekijöitä kyllä riittää ja vanhat Lue lisää…

Jalmari, sitten

”VOS-teatteri”[1], joka kadotti merkityksen(sä)

Muutaman vuoden ajan olemme kuulleet miten poliittiset päättäjät eivät lainkaan arvosta teatteria, vaikka teatterilla on valtava merkitys yhteiskunnassamme. Tuoreimman julkilausuman mukaan teatterit ovat jo osa huoltovarmuutta ja hurjimmissa puheissa osa kansallista turvallisuutta! Ja sitten nostetaan esille esimerkkejä ulkomailta, joissa taidetta on rahoitettu hurjasti ja nämä nostot sitten jaetaan sosiaalisessa mediassa saatesanoilla ”jossain sentään arvostetaan taidetta”, ”jossain on vielä sentään sivistystä” ja sitten muistutetaan siitä miten teatteriin satsattu euro palautuu valtion kukkaroon kolminkertaisena! Minä en olisi lainkaan huolissani siitä, että Suomen hallitus esittää leikkauksia VOS-rahoitukseen. En olisi lainkaan huolissani siitä miten kuntien ja valtioiden rahoittamat teatterit valittavat arvostuksen puutettaan. En ole huolissani siitä, että päättäjät eivät Lue lisää…

Jalmari, sitten

NÄHDYKSI TULEMISESTA NÄKEVÄKSI TULEMISEEN

Taas kerran luin yhden lehtijutun, jossa näyttelemisen erääksi perustaksi esitetään nähdyksi tulemisen tarvetta. ”Minä haluan tulla nähdyksi, joten siksi asetun esille, nähtäväksi” on usein kuultu lause, jolla syytä näytellä perustellaan. Tämä ajatus sitten johdattaa monia näyttämöille ja tuloksena usein silkkaa tuskaa. Vaikka teatteri on määritelmällisesti ”paikka katsomiselle”, ei siitä voi vetää suoraa johtopäätöstä, että se olisi myös ”paikka nähdyksi tulemiselle.” Siellä katsotaan jotain, joka laitetaan esille havaittavaksi. Ja se esillepano voi olla näyttelijän ruumis, joka järjestyy siellä kyseisen esityksen määräämin ehdoin. Tämä näyttelevä ruumis siis jäsentyy jollakin tapaa, ihan samoin jäsentyy kenen tahansa ihmisen ruumis niissä tilanteissa, joissa hän kulloinkin on – keittiössä, makuuhuoneessa, metsässä Lue lisää…

Jalmari, sitten

Bring teatteri back to everydaylife!

Teatterinjohtaja Jussi Sorjanen (Teater Viirus) kirjoitti sosiaaliseen mediaan ja haastoi iltapäivälehdistöä seuraavin sanoin: ”MAKE THEATRE ILTAPÄIVÄLEHTI AGAIN Kulttuuri- ja taidejournalismin suurin ongelma on, että se rajautuu pelkästään päivälehtien kulttuuriosastoille, alan julkaisuihin ja muihin vastaaviin yhteyksiin. Tämä edesauttaa taiteen kuplautumista, elitisoitumista ja eriytymistä muusta todellisuudesta sekä julkisesta keskustelusta. Se heikentää sitä potentiaalia, joka taiteella ja kulttuurilla osana yhteiskuntaa tai jopa sen yhtenä peruspilarina, on. Ennen kirjoitettiin myös iltapäivälehtiin, sitten tuli dataistuminen ja tajuttiin ettei kukaan lue. MUTTA nro 1! Ottakaa itsellenne haaste ja yrittäkää uudestaan! Kirjoittakaa enemmän, uteliaammin, skandaalinkäryisemmin, paremmin, huonommin, syvällisesti, pinnallisesti, väärinymmärtäen, analyyttisemmin kuin ennen! Kirjoittakaa ihan miten tahansa mutta kirjoittakaa! MUTTA nro 2! Lue lisää…

Jalmari, sitten

Hiukan teatteripolitiikkaa – taiteen puolesta!

Törmäsin vanhaan haastatteluuni (olin silloin vielä Vihtori Rämä), jonka vuonna 2016 Ylelle annoin. Ajattelin ensin, että laitan tälle podcast-nostolle avainsanaksi ”trauma”, sillä pari vuotta tämän jälkeen uuvuin ja menin rikki. Koin jääväni niin totaalisen yksin ja se yksinäisyys triggeröi silloin esiin syvimmät traumani näkymättömyydestä ja se oli sitten siinä – hajoamista hajoamisen perään. Ja nyt alan vasta olla jaloillani. Pitkä prosessi, pitkä ja kamala matka, mutta tässä ollaan. Mutta en laita avainsanaksi ”trauma”, vaan ”teatteripolitiikka.” Sillä nuo asiat ovat edelleen olemassa, ne ovat edelleen edessämme. Mutta tässä. Kuuntele ja kommentoi, jos haluat! Vihtori Rämän mielestä taiteen pitää voida epäonnistua | Näkökulma | Yle Areena – Lue lisää…

Jalmari, sitten

NÄYTTELIJÄÄ EI TARVITA!

Fredric Lalouxin mukaan (kirjassaan Reinventing Organizations) olemme siirtymässä uuteen tietoisuuden vaiheeseen, jonka hän nimeää evolutiiviseksi vaiheeksi. Tässä vaiheessa maailmaa ei enää nähdä muuttumattomana paikkana, vaan nykyihmisen toimintaympäristö on kompleksinen, nopeasti muuttuva ja ennakoimaton. Myös monet tieteenalat, kuten kognitiotiede, epigenetiikka, yhteiskuntatieteet ja ekologia osoittavat enenevässä määrin, että muutokset tapahtuvat moniriippuvaisissa suhteissa, eivät mekanistisen maailmankuvan asetelmissa (kirjasta Sivistys vaurautena). Lalouxin mukaan tämä evolutiivinen vaihe ilmenee kokonaisvaltaisuuden kaipuuna. Tämä kokonaisvaltaisuus on yksinkertaistettuna holistinen näkökulma, joka hahmottaa todellisuutta elävinä järjestelminä ja sitä miten eri asiat ovat kytköksissä toisiinsa ja vuorovaikuttavat moninaisissa keskinäisriippuvaisissa suhteissa. Laloux ei ole keksimässä evoluutiota uudestaan, vaan hän siirtää sen uuteen paikkaan ja tarkastelee organisaatioita evolutiivisesta Lue lisää…

Jalmari, sitten