”The purpose of the group is to maintain and develop multiculturalism and contemporary dance that promotes diversity and in the local (Finland) that in a global context. In addition, the association promotes contemporary dance the creation of global structures of professional activity and their development.”
Danco on hiljalleen kehkeytyvä monikulttuurinen taiteilijaryhmä, jonka toiminta käynnistyi vuonna 2021 tavoitteena tuoda esiin (nyky)tanssin hegemonisia voimasuhteita.
Ryhmä on aloittanut toimintansa siten, että se ajattelee ensin oman perustansa eli luo mahdollisimman laajan ja syvän itseymmärryksen ryhmän yhteisestä toimintakulttuurista. Tätä ajattelua ryhmä esittelee erilasissa seminaareissa ja mm. podcastissa tavoitteena paitsi dialogi muiden toimijoiden kanssa, niin tarkoitus on tehdä näkyväksi yhdessätekemisen ja -ajattelun eettistä ulottuvuutta – erityisesti kun tämä tapahtuu monikulttuurisessa kontekstissa, jossa minkään hegemonian ei soisi asettuvan ensisijaiseksi, jonka ehtoihin muiden sitten olisi asetuttava.
DANCO:n tavoitteena on herättää olemassa olevia ajatusluutumia kysymällä millaisia valtajärjestyksiä ajatuksiin hyvästä tai oikeasta tanssitaiteesta liittyy; miten olemme tulleet siihen että eurooppalainen taidetanssi, nykytanssi, nähdään ja koetaan ainoana “oikeana” tanssitaiteena muiden kulttuurien representaation jäädessä toissijaisiksi (kuitenkin niin että niistä voi lainata elementtejä tuohon oikeaan taidetanssiin)? Miten omat representaatiomme muokkaavat kuvaamme todellisuudesta ja miten voidaan ajatella uusiksi näitä käytäntöjä ja muuttaa tottumuksia?
Ajatus vallan koloniaalisuudesta ja sen purkamisesta lähtee siitä, että globaalit valtasuhteet eivät ole muuttuneet ratkaisevasti siirtomaavallan purkautumisen jälkeen, vaan kolonisaatio jatkuu taloudellisten suhteiden, tiedontuottamisen, kulttuurisen vuorovaikutuksen ja politiikan alueilla. Siirtomaa-ajan perinnöt ovat selvästi jäljitettävissä myös tanssikulttuuriimme: Euroopan kansainvälisten tanssi-insituutioiden kirjalistat, tanssihistoriankirjallisuus sekä esseekokoelmat ja koreografi-esittelyt sulkevat länsimaisen maailman ulkopuolisen tanssitaiteen ulkopuolelleen, tai pahemmassa tapauksessa kategorisoivat sen koloniaalisiin lokeroihin kuten “afrikkalaiset”, “orientaaliset”, “primitiiviset”, “itämaiset” tai “muut” tanssit. Ei pelkästään eurooppalainen koulutus, mutta esimerkiksi Afrikassa alkuperäiskansojen tanssin sisältö ja pedagogiset menetelmät on määritelty euroamerikkalaisille suuntautuneilla kaanoneilla. Onneksi tanssitutkimus on edistänyt painopisteen siirtymistä aiemmin epäkriittisistä ja koloniaalisista länsimaisista kaanoneista kohti korkeamman asteen koulutuksen kriittisempää ja osallistavampaa tanssikäytäntöä, jossa modernismin ihanteita on tutkittu kriittisesti ja purettu dekolonialististen teorioiden avulla.
Kolonisaation purkamisessa on kyse käytännöistä ja muutoksesta, joka sisältää uudelleen ajattelun vaatimuksen. Monikulttuurisuuden ja moninaisuuden tunnistaminen paitsi vahvistaa yhteiskuntaa, niin se on omiaan edesauttamaan taiteilijoiden työskentelyedellytysten kehittymisessä.
Monimuotoisuuden hyväksyminen antaisi mahdollisuuksia näkökulmille, joita tiukkoihin ennakkoehtoihin sidottu ympäristö ei edes havaitse. Tuomas Martikainen ja Elina Moisia kirjoittavat artikkelissaan Kykyjen Mosaiikki, kuinka monimuotoisuusretoriikassa on ensisijassa kyse siitä, että käsitteiden ”normaali” ja ”tavanomainen” sisältöä laajennetaan. Heidän mukaansa tarkoitus on ainoastaan tuoda esille ”ihmisyhteisöissä aina läsnä olevat, mutta taustalle jääneet piirteet, jotka tunnistamattomina kuitenkin vaikuttavat toimintaamme ja jotka saattavat johtaa eriarvoiseen kohteluun.”
Monimuotoisuus lisää myös yhteiskunnan (ja organisaatioiden) resilienssiä ja on syytä uskoa sen tarjoavan myös uusia avauksia taiteelliselle työskentelylle: se tuottaisi uudenlaisia yhdessätekemisen muotoja ja sen seurauksena uudenlaista teosajattelua.
Kuten ryhmän nimikin vihjaa, ei se ole pelkästään esitysten tekemiseen keskittyvä, vaan ryhmä, jossa sen jäsenet opiskelevat ja tuottavat ajattelua sellaisista käytänteistä, joissa tanssitaidetta voisi kehittää entistä inklusiivisempiin ja monimuotoisempiin suuntiin. Tavoitteena on tuottaa monenlaista tietoa, jota jaetaan eri yhteyksissä ja käytetään myös ryhmän tanssiteosten ajattelussa ja teoskohtaisten käytäntöjen (praxis) luomisessa.
Ryhmän yhdessäopiskelua ja yhdessäajattelua toteutetaan mm. osallistumalla erilaisiin seminaareihin ja tapahtumiin. Lisäksi Danco on avannut podcastin YHTEISELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ.
Toteutuneet työpajat/seminaarit:
– ERPE (TeaK) taidepedagogia-seminaarityön tutkimus työpajasta, jossa käsitellään monikulttuurista empatiaa sekä valkoihoisuutta kehollisuuden kautta (Heidi Seppälä). Vuonna 2023 suunnitelmana on tarjota tätä tietotaitoa kulttuurialan organisaatioille ja yhteisöille.
– Maaliskuu 2022 työpaja yhteistyössä Nigerian Lagosin nykytaiteen keskuksen (CCA) kanssa. Työpajan nimi on Patterns of Masculinity, Power and Queerness in Afro-Nordic Space – Workshops and Performance.
Työpajan ennakkotyön ajattelusta valmistamme myös tanssielokuvan. Tässä teaser: DANCO Schools | Dance film – The Will to Change – trailer – YouTube
– Uniarts Stockholm & Makerere Yliopisto (Uganda)-seminaari De-Colonizing Tertiary Dance Education, ryhmällä oli 2 esitelmää ja 1 tanssivideo. 7-8.4.2022
DANCO Schools | Dance Moment | Conversation starter for Conference – YouTube
– GroundWork Dialogues Symposiumi (GroundWork Gallery, Norfolk, UK). Ryhmän esitelmän aiheena – TOWARD SELF-ORGANIZING STAGE – some suggestions into shared and collaborative authorship and its ethics. 28.2-4.3.2022
0 kommenttia