Miten osallistua yhteiseen tilanteeseen,
jos en halua käyttää sitä valtaa,
sitä miesvaltaa,
joka syntymälahjana,
tai -kirouksena,
minulle on suotu,
johon minä olen sisään kasvanut?
Miten,
jos muut asettavat minut mieheksi,
jos muut asemoivat minut siksi olennoksi,
jolla on valta
ja joka pitkälti on määrittänyt sen kuka saa puhua
ja kenellä on ääni?
Ja mikä tärkeintä: kenen ääni tulee kuulluksi?
Mutta jos en halua käyttää tuota valtaa?
Ainakin yritän olla käyttämättä niissä hetkissä,
kun sen huomaan,
kun se valta ilmaantuu minulle käytettäväksi ja siihen havahdun.
Aina se ei näyttäydy,
koska olen sokea valkoisuudelleni.
Entä jos en halua osallistua sen todellisuuden tuottamiseen,
jossa minulla on aina väylä itseni ilmaisemiseen ja ehdoitta?
Entä jos en halua antaa kehoani sen tilanteen tuottamiseen,
jossa tilannetta tuotetaan kysymättä,
että miten haluan kehoani tulkittavan?
Haluanko siihen liitettävän sitä valkoisuutta,
joka on normi
ja jolle maailma on auki?
Voinko astua itse tämän ulkopuolelle?
En halua astua ulkopuolelle,
vaan haluaisin astua sisään,
ehdoitta ja yhdessä,
kaikkien muiden kanssa,
jotka sitä tilannetta ovat yhdessä luomassa.
Mutta jos tulen kohdelluksi sellaisena miehenä,
jollaisena en itseäni koe,
(olenko edes mies, en edes tiedä olenko ja mikä olen?)
jollaisen tuottamiseen en halua osallistua,
niin silloin minä katoan yhteisestä tilanteesta.
Minusta tulee mykkä,
mykäksi tehty.
Koska minulle tarjottu tila on se,
johon en halua astua.
En voi olla mykkänä vastuullisena toimijana,
en voi mykkänä luoda sitoutuvaa vuorovaikutusta,
jota kuitenkin haluaisin tuottaa.
Kuulen jo sanottavan,
että taas yksi mies siellä itkee
ja että tehköön itse tunnetyönsä.
Mutta heille haluan vain sanoa,
että jos minut,
miehenä,
tahona,
jolla on nyt pääsy kaikkialle,
jos minut suljetaan pois,
me emme löydä tapaa yhteiselle,
uudelle,
toisenlaiselle,
aidosti moninaiselle tavalle käydä dialogia,
sellaista,
jossa kommunikaatio kulkee molempiin suuntiin.
Me emme tarvitse enää yhtään mykkää ihmistä tähän maailmaan!
0 kommenttia