Blogi

KOHTI PLANETAARISTA TUNTUA – YRITYSVASTUU RADIKAALINA KUVITTELUNA

Koulutehtävän yhteydessä piti pohtia yritysvastuuta ja sen tulevaisuutta. Tämä on minun ajatteluani: KOHTI PLANETAARISTA TUNTUA – YRITYSVASTUU RADIKAALINA KUVITTELUNA Tulevaisuudessa vastuullisuus ei ole organisaatioille enää erillinen temaattinen säie, vaan se saostuu osaksi organisaatioiden kulttuuria ohjaavaksi taustaorientaatioksi. Tähän tilanteeseen päästäksemme tarvitsemme syväuskomuksia hitaasti ja lempeästi vasaroivaa ajattelua ja siihen kytkeytyvää käytäntöä. Näin syntyy transformatiiviseen / evolutiiviseen muutokseen johdattelevaa työn uutta praxista. Tämä uusi kokonaisvaltainen työn uusi jäsennys on perustaltaan alati kehittyvää ja muuntuvaa ja jossa ei ole mahdollista erottaa organisaatiota työntekijästä, sillä organisaation muutos on työskentelevän ihmisen muutosta – ja päinvastoin. Viime aikoina jalansijaa on saanut mm. B Corp-liike, jonka tavoitteena on talousjärjestelmämme syvämuutos. Se luo Lue lisää…

Jalmari, sitten

Huoli VOS-teatterista – ajatuksia/kysymyksiä sen rahoituksesta

Minua hiukan huolettaa se, että keskustelu ja sitä kautta vaatimukset teatterin VOS-rahoituksesta perustuvat hyvin hatarille väitteille. Väitetään, että demokratia ja teatteri olisivat syntyneet Kreikassa ja vielä samaan aikaan, toisiinsa vaikuttaen. Tästä sitten vedetään johtopäätös, että teatteriin kohdistetut rahoitusleikkaukset olisivat suora uhka demokratian toteutumiselle. Kaunis tarina, mutta harmillisesti se ei pidä paikkaansa! Demokratiaa saatikka teatteria EI keksitty Kreikassa. Sekä teatteri, että demokratia ovat molemmat koko ajan muuttuvia, muuntuvia ilmiöitä, eikä niillä ole selkeää alkupistettä. Ne ovat joustavia ja konteksteista riippuvaisia. Mutta tietenkin nyt on herkullista kysyä: jos demokratiaa uhkaa sen legitimiteetin väheneminen, niin uhkaako teatteria sama asia – entä jos se ei enää operoi maailmassa tavoilla, Lue lisää…

Jalmari, sitten

51-VUOTIAAN SYNTYMÄPÄIVÄESSEE TULEVAISUUDESTA: UUSI YHTEISMAA – ajattelumme, luovuutemme ja yhdessäajattelumme

”Elämme maailmassa, joka on alistettu yksinkertaiselle abstraktille kaavalle: Raha – Tavara – Enemmän rahaa. R-T-R’. Pääoman kaava. Malli, johon jokainen elämän hetki, jokainen tilan huokonen, jokainen yhteiskunnallinen suhde palautetaan. Globaalistumisen yksinkertainen määritelmä: kapitalismilla ja sen hallitsemalla maailmalla ei ole ulkopuolta, vapaata maata, jolle paeta. Koko planeetta on läpikotaisin kolonisoitu. Mistä löytää ilmaa jota hengittää, ilmaa joka tekee vapaaksi?” (Viren&Vähämäki, Seutu joka ei ole paikka) Jos kapitalismi on jo kolonisoinut maapallomme horisontaalisen avaruuden, niin nyt se tunkeutuu tekemään saman myös syvyyssuuntaan, ihmisen vertikaaliin avaruuteen. Tämä mielen ja kehon kolonisaatio ottaa kohteikseen ihmisen tunteet, ajatukset ja luovuudet ja sen keskeinen ideologinen pohja lepää ekonomismin leveillä harteilla. Kapitalistille Lue lisää…

Jalmari, sitten

Suhde vaatteisiin – suhde maailmaan

Ylen uutisen mukaan ”Vaatteiden loppuun käyttäminen parantaa kehonkuvaa ja vähentää vertailua muihin.” (https://yle.fi/a/74-20109118) Tästä uutisesta tuli mieleen oma, muutama vuosi sitten äkillisesti menehtynyt isäni. Isä eli kodissa ja sillä tontilla, jossa minäkin elin elämäni ensimmäiset 23 vuotta. Tontilla oli ulkorakennuksia ja isän kanssa yhden niistä myös rakensin (kera kaksoisveljen ja talkoolaisten). Tämä tontti oli ympäristö, jota isä rakensi ja huolsi koko aikuisikänsä. Tontti oli ympäristö, jota isän käsi ei olisi jossain vaiheessa koskettanut. Kutsuin tätä isän loputonta työtä ”värkkäämiseksi.” Isä värkkäsi oman elämänsä muotoisekseen – kuin lintu, joka rakentaa pesän itsen ja maailman väliin (Bachelard). Ja isällä oli myös auto, valkoinen Ford Consul vuosimallia 1971. Lue lisää…

Jalmari, sitten

TYÖN MERKITYKSELLISYYDESTÄ – taas ja taas

Söin lounasta erään työpaikan ravintolassa. Oli ruuhkaa ja löysin paikan pöydästä, jossa oli jo eräs seurue. Söin ja tietenkin kuulin sitä keskustelua, jota seurue kävi läpi. Erityisesti minua havahdutti lause, jonka kuulin ja johon kukaan seurueen jäsen ei kiinnittänyt mitään huomiota. Koin lauseen olevan ihmisille niin itsestään selvä, ettei se aiheuta reaktiota, ei aiheuta lisäkysymyksiä, ei mitään tarvetta pohtia sitä sen enempää. En tiedä mikä oikeastaan, siinä tilanteessa, oli merkittävämpää: se, että lause ylipäätään sanottiin vai se, ettei se aiheuttanut mitään reaktiota? Se lause oli: ”Ei minua kiinnosta se, että onko mun työlläni merkitystä, minua kiinnostaa vain se, että saanko esiteltyä sen pomolleni niin, että Lue lisää…

Jalmari, sitten

SIILOUTUMISEN MEKANISMEISTA

Kävin tänään fysioterapiassa.Kuukausi sitten olin saanut ohjeita liikkeistä, joilla vahvistaa lonkan alueen lihaksia, jotta niiden lihasten heikkous ei aiheuttaisi enää askelluksessa vääränlaista kiertoa – joka sitten aiheuttaa kipuja ja liikkumattomuutta. No siellä vastaanotolla tein ohjeiden mukaan erilaisia liikkeitä, jotta selviäisi se, että a. onko reilun kuukauden ajan tekemäni harjoittelu tuottanut tulosta ja b. olisiko joitain muita harjoitteita, joita lisätä kuntoutuksen kotiharjoitteluun? Sitten sain yhden lisäyksen, uuden liikkeen lisättäväksi harjoitusrutiineihin. Sitten sanoin jotain, joka sai fysioterapeutin aivan hämmentyneeksi. Sanoin, että ”nyt vielä kun osaisin käyttää tätä nyt oppimaani aistimusta oikeasta liikeradasta muuallakin, kuin vain täällä fysioterapiahuoneessa tai ulkojumppasalissa.” Hän pysähtyi ja kysyi: ”Mitä tarkoitat?” Jatkoin, että Lue lisää…

Jalmari, sitten

ADHD JA KANSSAOLEMINEN

ADHD on kuulemma trendi. Liityin tähän trendiin pari vuotta sitten. ADHD on kuulemma myös SuperVoima! On se ihana SuperPower! Parin vuoden ajan olen yrittänyt tehdä tuttavuutta sen kanssa, että miten ADHD toimii juuri minussa, minun aivoissani, minun ajattelussa, minun suhteissa, minun kaikessa. Sillä se toimii, monin tavoin! Uusien opintojen alkaessa eräätkin itselleni esittämät kysymykseni ovat: Miten palata ihmisten yhteyteen? Miten palata opiskelemaan, miten myöhemmin työelämään? Miten ajatella yhdessä, kun ADHD ei piiloudu traumojen ja pakottavien käytänteiden taakse? Ja sitten. Kyllä. Kaikki pelot käyvät toteen. Osa peloista voi olla ihan vain pelkäämisen itseään toteuttavaa kehää, mutta kaikki ei siihen palaudu. Koko ikäni olen kuullut, että en Lue lisää…

Jalmari, sitten

Merkitysohenemasta – luonnostelua/aavistelua

Eräässä kirjassa kuvattiin kehityskulku, jossa tuotteen ostamisen akti on pelkistynyt siihen, että tuotteen kyljessä on hinta ja sitten kuluttaja menee kassalle maksamaan kyseisen tuotteen. Tämä toimintamalli on meille kovin tuttu, eikä sen ajatella vaikuttavan meihin mitenkään. Mutta kyse onkin vain erään kehityskulun lopputulemasta, ei menetelmästä, joka olisi vain tippunut taivaalta. Ennen kuin hinnat laitettiin selkeästi esille ja ennen kuin hinnat vakiintuivat ilmoitusasioiksi, niin hinnoista – neuvoteltiin. Kaupankäynti ei ollut vain kaupankäyntiä, vaan se oli tilanteeseen sitoutuvaa neuvottelua. Tietenkin sitten huomattiin, että neuvottelu maksaa, koska se edellyttää sen myyjän läsnäolon. Ja näin ollen tämä toinen osapuoli piti poistaa tilanteesta vähentämästä sitä viivan alle jäävää summaa. Tämä Lue lisää…

Jalmari, sitten

Esseemäisyys / koelma – miten kysyä itseään kohti uutta?

Minua kiinnostaa essee. Esseemäisyys. Siinä taitaa kiehtoa se, että essee on lähtökohtaisesti yritys ajatella. Yksi vaihtoehto, joka sanalle ”essee” tarjottiin, oli ”koelma.” Mielestäni se on kaunis termi: koelma. Jonkin ajatuksen ja asian kokeilu, yritys saada esiin jokin tuloillaan oleva aavistus, vähän kuin kutsua pintaan jotain tuloillaan olevaa. Tein keväällä yhden koulun pääsykoetehtävänä oman ”koelman.” Tämä ”koelma” ei ole ajatuksen aavistelua vain ajatusten suhteen, vaan se on ”koelma” myös esillepanon suhteen – liikkuvaa kuvaa ja ääntä, kutsun sitä ”visuaaliseksi esseeksi.” On mahdollista, että kaipaan moniaistisempaa ajattelua ja sitä vähän niinku tässä luonnostelen. Jos joku jaksaa tsekkailla, niin mielelläni kuulen kommentteja. Varovainen intuitio sanoo, että minua ehkä Lue lisää…

Jalmari, sitten